Katri Manninen

Arvoista hyödyksi - eli miksi puoluepolitiikka ei olekaan mörkö

On varmasti maailmankaikkeuden kliseisintä kirjoittaa juuri luodun Puheenvuoroblogin ensimmäinen julkaisu aiheesta politiikka - eikö mitään kekseliäämpää aihetta voisi ensimmäiseksi kirjoitukseksi keksiä? Todellako tällä aiheella meinasit herättää uusien lukijoiden mielenkiinnon?

Herätti mielenkiinnon tai ei, tällä aiheella ajattelin aloittaa. Ja kaikenlisäksi puhua vielä niinkin yllättävästä aiheesta kuin puoluepolitiikka! Jopas sitä nyt repäistään. Vaikka tokikin puoluepolitiikka EU-vaalien jälkeen ja kaikenmaailman puheenjohtajakisojen keskellä onkin niin sanottu yhteiskunnan kuuma peruna, niin ei sen muodikkuuden haistaminen kyllä vaadi kovin skarppia nenää ja herkkiä tuntosarvia. Enkä aiokaan tässä tekstissä analysoida juuri päättyneitä eurovaaleja (paljon niissä edes oikeesti on analysoitavaa, kuka muka voi myöntää järkyttävästi yllättyneensä tuloksesta?) tai kenet kokoomus valitsee seuraavaksi kärkimiehekseen tai -naisekseen. Kuitenkin se, että tänä keväänä valtakunnallinen politiikka on ollut pinnalla, ja sen muutokset ovat somen, aamu-uutisten kuin kadunvarsikylttienkin kautta valuneet kaikkien koteihin, on ehdottomasti upea asia. Politiikka, vaikuttaminen ja puolueet ovat osa arkea, ja ihmisten ne tulee ne myös siksi kokea.

Ja samoin tulisi opiskelijoiden. Itse olen kuulunut nyt puolueeseen reilun vuoden, enkä koskaan ole kokoomuslaisuuttani salaillut tai hävennyt. Siksi itseäni niin suuresti kummastuttaa, miksi poliittiset puolueet tuntuvat varsinkin amk-kentällä olevan niin iso mörkö, joka koetaan vieraaksi ja jopa uhkaavaksi. En halua yleistää, mutta joskus tuntuu siltä, että kaikki kanssaopiskelijat eivät ymmärrä mitä puoluepolitiikka tarkoittaa.

Mikä minussa ja kaikissa muissa opiskelijoissa on yhteistä, on se että meillä kaikilla on omat arvomme. Arvot siitä mitkä asiat nähdään elämässä tärkeinä, miten haluamme toimia ja minkälaisena näemme tulevaisuuden. Jokaisella näiden koulun käytävien tallaajalla on jonkinlaiset arvot ja näkemykset asioista ympärillään.

Myöskin poliittisilla puolueilla on arvot. Arvot, joiden mukaan toimintaa toteutetaan ja yhteiskunnan hyvinvointia ajetaan eteenpäin. Myös esimerkiksi ay-liikkeellä on tietyt arvot. Arvot työelämästä, arvot työntekijöiden oikeuksista. Samoin omat arvonsa omaa jokainen firma, jääkiekkojoukkue tai ompelukerho. Omilla kaveriporukoillaankin on usein joitain yhteisiä arvoja.

Selvää kuin pässinliha, eikö? Eli meillä kaikilla on arvot. Se, mikä mua taas huvittaa, on se että siinä vaiheessa kun hankin puoluekirjan, mun oletetaan ajavan kokoomuksen arvoja. Että ihan kuin mä olisin heittänyt ne omat "aidot" arvoni johonkin roskakoppaan ja hylännyt ne? Ihan kuin yhtäkkiä olisinkin joku eri tyyppi kuin ennen puoluekirjaa. Noh, kyllähän kaikki sen tietävät että eihän se niin ole kun asiaa ajattelee. Itsekin jossain vaiheessa vain huomasin, että kappas tällä puolueellahan on hyvin samankaltaisia ajatuksia kuin mulla itselläni. Ja että tässähän voisi lisätä tietoisuutta itseään kiinnostavista asioista liittymällä puolueeseen. Missään vaiheessa mä en ajatellut, että hylkäisin ne arvot mitä en ehkä kokoomuksesta löydä - kyllähän se pätee ihan sama homma puolueeseen kuin ihmisiinkin: on kuulkaa ihan mahdotonta löytää toista ihmistä jonka kanssa kaikesta olisi samaa mieltä. Ja itse en edes haluaisikaan, tylsäähän tuollainen loputon samaa mieltä oleminen olisi.

Okei, arvoasia selvä. Mutta miksi se puoluepolitiikka nähdään edelleen niin ikävänä asiana? Itse järjestin viime vuonna Metropolian opiskelijakunnan edustajistovaalit, missä meillä poliittisia listoja oli opiskelijakuntakenttään suhteutettuna ihan ok määrä: kaksi. Jep, kaksi listaa, eivät ne edes olleet "oikeisto" ja "vasemmisto", vaan kokoomuksen ja vihreiden lista. Siinäpä kattava poikkileikkaus läpi puoluekentän. Älkää ymmärtäkö väärin, en aja sitä että edustajistovaalit kuuluisivat olla puoluevaalit - ei sinnepäinkään, edustajistovaalithan ovat ensisijaisesti opiskelijavaalit. Mutta huomiona minusta se on aina mielenkiintoinen, että puoluepoliittisilla ei ole jalansijaa tällä kentällä. Kuitenkin puhutaan että nuorissa on tulevaisuuden toivo - missä se toivo sitten itseään toteuttaa ja yhteiskuntaa vie eteenpäin jos puoluepolitiikka halutaan sulkea pois?

Opiskelijakunnan, missä itsekin toimin, lakisääteinen tehtävä on kannustaa opiskelijoita aktiiviseen kansalaisuuteen. Puoluepolitiikka on mielestäni yksi aktiivisen kansalaisuuden muodoista. Kuten äänestäminen, erilaiset järjestöt tai muu vaikutustyö. Tärkeintä on ymmärtää, että mikään ei sulje toista pois. Väittäisin jopa, että sitä enemmän sanavaltaa mitä enemmän vaikutuskanavia. Esimerkiksi se, että itse toimin opiskelijakuntamme puheenjohtajana ja kuulun samalla kokoomukseen, on mielestäni tuonut vain lisäarvoa meidän opiskelijakunnallemme. Tälläisissä organisaatioissa on aika tarkat linjapaperit miten hommaa viedään ja mitkä asiat ovat tärkeitä, en siis johda tätäkään lafkaa mitenkään omien "kokoomuslaisten" arvojeni pohjalta. Vaan ihan niillä opiskelijakunnan, eli opiskelijoiden arvoilla. Sen sijaan kokoomuksen kautta olen oppinut paljon uutta yhteiskunnasta, löytänyt erilaisia keinoja vaikuttamiseen sekä luonut verkostoja. Ja nämä hyödyt, mitkä ovat minun höytyjäni, ovat myös opiskelijakunnan hyötyjä.

Ja hyödythän ovat aina, no, hyödyllisiä. Siksipä minäkin näen, että minun organisaatiossani, opiskelijakunnassa, kaikki opiskelijakunnalle hyödyksi oleva toiminta otetaan avosylin vastaan. Omana puheenjohtajakautenani täällä saa jokainen hallituslainen, työntekijä kuin opiskelijakunnan jäsenkin kuulua juuri siihen yhteisöön kuin haluaa. Puolueet ovat yhtä tervetulleita meidän elämäämme kuin vaikka ammattiyhdistykset. Meillä ei ainakaan minun aikanani karsasteta aatteita tai arvoja, vaan kuullaan niitä, ja pohditaan miten ne sopivat opiskelijakunnan arvoihin ja sen toimintaan.

Tässä vaiheessa joku toteaa päässään, että opiskelijakunnan tulisi olla poliittisesti tai aatteellisesti sitoutumaton. Niinpä niin, oikeassa olette. Se, että ollaan sitoutumattomia tarkoittaa minun mielestäni sitä, että otetaan kaikki tahot vastaan reilusti ja tasavertaisesti - ei sitä että suljetaan pois kaikki tahot. Siitä nyt ei ainakaan ei ole sitä jo edellä mainittua hyötyä kellekään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Ennen Kokoomuksen arvot olivat koti, uskonto ja isänmaa. Silloin minäkin äänestin Kokoomusta.

Siitä huolimatta, onnea uudelle aluevaltaukselle :-)

Käyttäjän manninenkatri kuva
Katri Manninen

Kiitos! :) Mä näen, että omalla tavallaan nuo arvot ovat edelleenkin kokoomuksen arvoja, vaikkakin vähän eri muodossa. Mutta ymmärrän toki että nykyään kokoomus ei ehkä enää arvoiltaan edusta samoja äänestäjiä kuin joskus aiemmin, mutta tämä on mielestäni ihan luonnollista kehitystä ja muutoksenkulkua. Välillä vain kasvetaan erilleen. Tärkeintä on kuitenkin että kokee löytäneensä sen oman puolueen!

Hauskaa kesänalkua sinne!

Toimituksen poiminnat