Katri Manninen

Amatöörit(kö) vallankahvassa - pohdintoja opiskelijakunnan johtamisesta

Päivän pohdintana on johtaminen opiskelijakunnassa. Itse toimin tällä hetkellä hallituksen puheenjohtajana Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa, organisaatiossa joka koostuu työhallituksesta sekä tällä hetkellä yhdeksästä työntekijästä. Tätä sakkia minun pitäisi teoriassa johtaa, ja siksi olenkin kuluvan kevään aikana päässyt paljon mielessäni pyörittelemään miten olla hyvä johtaja ja miten ohjata organisaatiota eteenpäin. Opiskelijakunnathan ovat siitä mielenkiintoisia työyhteisöä, että operatiivisesta johtamisesta kaikkein korkeimmalla asteella toimiston sisällä vastaa puheenjohtaja - siis opiskelija, jolla ei välttämättä ole taustalla mitään johtamisopintoja tai välttämättä johtamiskokemustakaan. Tokikin opiskelijakunnissa, missä on sekä työntekijöitä että luottamustoimijoita, luonnollinen työnjako menee niin että yhteisön pääsihteeri vastaa työntekijöiden ohjaamisesta heidän lähiesimiehenään ja hallituksen puheenjohtaja hallituksen johtamisesta. Kuitenkin lopullinen vastuu koko kuvasta on puheenjohtajalla.

 

Mikä se puheenjohtajan tehtävä olikaan?

Mutta se opiskelijakuntien esittelystä - tässä tekstissä haluan keskittyä pohtimaan tällaisen organisaation johtamista. Tarkoitus ei ole mitenkään käydä läpi teorioita johtamisesta, tai varsinkaan tämä ei ole mikään gonahtaneet puheenjohtajan avautuminen ennen kesälomia, vaan yleistä ajatuksen virtaa millaista on suhteellisen kokemattomana johtajana ohjata työyhteisöä, jota voisi asiantuntijaorganisaatioksi kutsua. Uskon, että siellä näyttöjen toisella puolella monet kollegani samoja asioita säännöllisesti funtsivat. Tokikin mainittakoon, että opiskelijakuntia on hyvin eri kokoisia, ja nämä näkemykseni ovat totta kai suhteutettuna METKAan, suhteellisen isoon opiskelijakuntaan.

Itse olen viime aikoina miettinyt, voisiko meidän kattojärjestössämme SAMOKissa puhua enemmän johtamisesta. SAMOKhan järjestää vastavalituille puheenjohtajille johtamiskoulutuksen ennen kauden alkua, mutta siellä luonnollisesti käydään hyvinkin perusasioita läpi, siis asioita mitä hallituksen puheenjohtajan tulee vähintään handlata, kuten TES tai järjestön johtamisessa huomioonotettavat asiat. Koska tuoreet puheenjohtajat eivät ole vielä päässeet aloittamaan työtään, on vaikea luonnollisesti puhua tarkemmin millaista johtaminen opiskelijakunnassa on, tai millaisia haasteita voi tulla vastaan, koska puheenjohtajat eivät saatua tietoa voi mihinkään peilata. Toimikauden aikana SAMOKin tapahtumissa kyllä käydään sitten kuulumiskierroksia, ns. avautumiskierroksia, mutta niissäkin keskustelu pyörii hyvin yleisellä tasolla. Sinne Lapinrinteelle vinkkinä, että voisi olla mielenkiintoista käydä joskus laajempaa keskustelua siitä, millaisia haasteita puheenjohtajat ovat kokeneet johtamisessa, ja miten esimerkiksi hallituksen motivaatiota ylläpidetään. Nämä ovat kuitenkin asioita, joiden kanssa puheenjohtaja tasapainottelee siellä omassa opiskelijakunnassaan.

Näitä asioita myös itse paljon pohdiskelen. Kuten aiemmin sanoin, työntekijöiden lähiesimiehenä toimii pääsihteeri, enkä siis itse ole siitä niin voimakkaasti vastuussa. Sen sijaan hallituksen johtaminen, ja ehkä näiden kahden ryhmän yhteistyön luominen ja ylläpito on puheenjohtajan vastuulla. Ystäväni ja vanha kollegani Igor Parri on ilokseni tästä aiheesta näpytellyt opinnäytetyön, ja sieltä olen viime päivinä myös tietoa ammentanut. Parrin työssä nostettiin monia asioita esiin, mitkä itsekin allekirjoitan, kuten sen että johtajan tärkeimpiä tehtäviä opiskelijakunnassa on vuorovaikutuksellisena toimijana oleminen sekä koko toiminnan suunnitellusta vastaaminen. Koska opiskelijakunta on tällaiselle ”amatöörijohtajalle” suhteellisen iso ja vuosi nuorelle tytölle pitkä aika, ei kyseessä ole mitkään pienet haasteet

 

Puheenjohtaja - saako käskyttää?

Tänä päivänä muodissa on puhua molemmin puolisesta dialogista, vuorovaikutuksellisuudesta ja yhdessä tekemisestä. Itse allekirjoitan täysin nämä toiminnan muodot ja haluan näitä omassa työssäni toteuttaa. Hommaa toteutetaan yhdessä, ja toimintaa on hyvä jo suunnittelun tasolta alkaen tehdä yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Ylhäältä alaspäin suoraan ohjautuva johtaminen ei mielestäni aja parhaiten asiaa, vaan ihmisten motivaation ylläpitämiseksi on tärkeää että kaikki pääsevät itse osalliseksi koko prosessia, eivätkä ole vain prosessin mekaanisia toteuttajia. Kun kaikki pääsevät pohtimaan mitä kultakin prosessilta halutaan ja sitä kautta pohtimaan omaa panostaan, on tulos myös varmasti parempi kuin jos tehtävä olisi annettu vain ylhäältä päin.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että puheenjohtajan täytyy myös uskaltaa olla johtaja. Itse uskon siihen, että toimintaa ei voi toteuttaa jossei selkeää homman organisoijaa ja koordinoijaa ole. Välillä meidän puheenjohtajien tulee vain uskaltaa sanoa, että ei, nyt teemme näin ja piste. Kyllähän on paljon helpompaa yhdessä tehdä päätöksiä, mutta sen sijaan uskallusta vaaditaan kun pitää pystyä tekemään ratkaisuja ja linjavetoja itse - tässä mielestäni juuri hyvä johtaja mitataan. Puheenjohtajan vastuuseen kuuluu myös se, että tämä toimii rohkeasti sen mukaan mikä on organisaatiolla parasta - vaikka sitten käskemällä. Tietenkään loputon käskeminen ei toimi, mutta siihenkin on pystyttävä.

 

Työhallituksen haasteet

Kiireisinä aikoina sitä varsinkin miettii, että miten tämä pakka oikein pysyy kasassa. Opiskelijakunnassa tapahtuu paljon erilaisia asioita päällekkäin, ja välillä tuntuu että ei tiedä miten pysyisi mukana kyydissä ja varsinkin tietoisena siitä miten kaikki toimii ja mitä kaikki tekevät. Selkeät työnjaot ja vastuun jakaminen onkin avainasemassa tällaisissa tilanteissa, ja puheenjohtajan tulee vain reilusti luottaa siihen että kyllä ne tyypit hommat hoitaa ja itse ei kaikkea tarvitse ohjata. Meillä puheenjohtajilla tuntuu helposti olevan se taipumus, että koska oma puheenjohtajuus ja organisaatio on niin sydäntä lähellä ja toiminnan onnistuminen koetaan niin tärkeäksi, on välillä vaikea luottaa vain siihen että kyllä ne hommat pyörivät vaikkei itse ole kaikkea vahtimassa ja tarkistamassa että tehtävät etenevät. Itse olen ainakin päässyt tämän kokoisessa organisaatiossa huomaamaan, että kaikkea ei ole mahdollista tehdä itse, eikä kuulukaan tehdä - sille on syynsä miksi meillä on työhallitus ja joukko asiantuntijoita työntekijöinä. Luottamus, avoin dialogi ja selkeä työnjako ovat avainjuttuja homman pyörittämisessä.

Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka vastaavat omasta tontistaan ja toteuttavat toimintaansa siellä. Mutta miten ylläpitää se motivaatio, että voi luottaa että jokainen toimija panostaa ja hoitaa sen oman tonttinsa? Mitä itse olen paljon pohtinut, on se miten johtaa työhallitusta, kuten METKAssa on. Meillähän siis hallituksen jäsenet, siis opiskelijat, saavat kuukaudessa palkkiota toiminnastaan. Tämän palkkion perusidea on se, että tarvittaessa palkkio korvaa opintotuen - oletetaan siis että hallitustyöskentely vie sen verran aikaa opinnoilta että ei pysty välttämättä opintotukea nostamaan ja näin ollen halutaan tarjota vastaava toimeentulonlähde opiskelijakunnalta. Hallituslaiset ovat kuitenkin palkkiosta riippumatta luottamustoimijoita, joilla ei ole työaikoja vaan he toimivat tehtävässään ns. 24/7. Työhallitukselta kuitenkin palkkion perusteella odotetaan suhteellisen korkeaa panosta hallitustyöhön, ja samalla myös luottamustoimijan titteli velvoittaa työskentelyyn sen enempää työtunteja laskematta.

Miten siis motivoida hallitusta työskentelyyn? Lähtökohtaisestihan kaikki hallitukseen haluavat ovat motivoituneita toimintaan, enkä väitäkään että olisin oman urani aikana tavannut toimijoita jotka eivät olisi motivoituneita. Työhallituksessa ideana on, että toiminta ei ole nimenomaan ainoastaan puheenjohtaja vetoista, vaan jokainen johtaa omaa sektoriaan ja vastaa omasta tontistaan - toisinsanoen palkkiollisessa hallituksella pyritään siihen että puheenjohtajan tai puheenjohtajiston ei tarvitse sykkiä joka sektorilla vaan he voivat keskittyä omaan työnkuvaansa. Myönnän itsekin kyllä varsinkin varapuheenjohtajakaudellani sortuneeni siihen, että olin helposti rinnastamassa palkkiota palkkaan, ja sitä kautta tuntiliksaan ja siihen kuinka paljon palkkio vaatii työtä. Vaikka meilläkin METKAssa palkkiot ovat ihan suhteellisen hyvän kokoisia, eivät ne kuitenkaan mitenkään kilpaile työntekijöiden palkkojen kanssa - eikä näin ole tarkoituskaan. Palkkion kuuluu olla vain toiminnan mahdollistaja, ei niinkään tietyn tuntimäärän korvaus. Mihin kuitenkin palkkiollista luottamustoimijaa voi vaatia? Pitäisikö jonkinlainen tuntiseuranta olla, kuinka paljon tulosta pitää hallituslaisen saavuttaa?

 

Sisäisellä motivaatiolla tuloksiin

Edellä mainitussa Parrin opinnäytetyön tuloksissa kerrottiin, että hallituslaiset eivät kyseissä opiskelijakunnassa koe tekevänsä ainakaan merkittävästi toimintaa palkkion takia, vaan motivaation lähteet ovat muualla. Näin uskon meilläkin olevan, ja kuten sanottu, palkkio ei ole mitenkään vertailukelpoinen palkan kanssa, joten rahan takia tätä ei varmasti kannata tehdä. Kuitenkin palkkio ajaa helposti siihen, että hallitustyö koetaan työnä, josta saatu korvaus velvoittaa tiettyyn panokseen. Järjestöissä, missä palkkiota ei saa, työn motivaatio on täysin riippuvainen siitä että toimijat ovat sitoutuneita toiminnan toteuttamiseen ja organisaation tavoitteisiin. En väitä, etteikö opiskelijakunnassakin näin olisi, mutta palkkio ehkä välillä hieman hämärtää kuvaa että palkkion koosta riippumatta toimija on luottamustoimija.

Siksi koenkin, että puheenjohtajana yksi tärkeimmistä tehtävistäni on ylläpitää toimijoiden motivaatiota ja sitoutumisen astetta sisäisten motivaation lähteiden avulla. Toimijoille on tärkeää antaa haasteita ja vastuuta, jotta jokainen kokee että omalla panostuksella on merkitystä kokonaiskuvan kannalta. Palkkio ei myöskään kuulu olla ainoa palkitsemisen muoto, vaan jokapäiväiset palautteet, erilaiset virkistykset ja toimijan merkityksellisyyden esiintuonti ovat myös tärkeitä motivaation ylläpitäjiä. Palkkion merkityksestä pitää myös uskaltaa puhua ja käydä koko porukan kesken se keskustelu, että mitä se palkkio tarkoittaa ja mihin se velvoittaa, jotta kaikki tietävät millaista panostusta kaikilta odotetaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin se, että toimija kokee tekevänsä samalla korvauksella paljon enemmän töitä kuin toinen vastaava. Ja nämä ovat juuri niitä asioita mistä puheenjohtajan pitää vastata - ja joskus stressata.

Tänne on onneksi tultu oppimaan. Myönnän etten ole mikään kokenut johtaja, enkä omaa selkeää mielikuvaa mikä olisi hyvä johtamisen malli tähän organisaatioon enkä omista viisasten kiveä miten motivoida ja palkita hallitusta. Uskon kuitenkin että pienilläkin teoilla on merkitystä, ja olen vannottanut itseni muistamaan kysyä muilta, että miten menee, tai kiittää pienestäkin teosta. Tällä kentällä ylipäätäänkin annetaan ja saadaan liian vähän kiitosta, ja jos itse voin tätä kulttuuria viedä eteenpäin niin haluan viedä.

 

Huh - nyt se avautuminen alkaa loppua!

Nämä olivat kaiken kaikkiaan vain omaa ajatuksenjuoksuani tästä aiheesta. En sinänsä koe, että meillä olisi erityisen haastavaa motivoida toimijoita, mutta myönnän että suurta tasapainoilua toiminnan ohjaaminen joskus vaatii. Täällä kuitenkin jokainen ihminen on oma yksilönsä, ja jokaisella on omat tavoitteensa ja motivaation asteensa. Luottamustoiminnan rikkaus ja kirous on nimenomaan se, että toimintaa tehdään luottamuksen alla - toiminnan avaimet ovat tekijänsä käsissä ja tuloksena voi olla mitä vain. Totta kai toimintaa ohjataan ja mitataan erilaisten linjapapereiden kautta, mutta koska luottamustoimijalle annetaan mandaatti toteuttaa toimintaansa miten parhaaksi näkee, ei suoraa ja verrannollista mittaria ole. Jokainen kuitenkin kokee tehtävänsä omalla tavallaan. Siksi puheenjohtajana onkin tärkeää käydä porukan kesken se keskustelu, että mitä me yhdessä haluamme saavuttaa ja mitä odotamme toisiltamme. Ja muistaa se, että tärkeintä on että jokainen kokee että toiminta on mielekästä ja palkitsevaa. Muutenkin kuin palkkion muodossa.

Kesäloma kolkuttaa ja puolet puheenjohtajakaudesta alkaa olemaan purkissa! Vielä huomenna meidän työyhteisö tarkastelee evakossa kulunutta puolivuotista ja suunnittelee tulevaa. Siellä toivottavasti voimme käydä myös keskustelua missä asioissa olemme onnistuneet, mistä motivaatiota saadaan ja miten motivaatiota lisätä kiireisen syksyn varalle. Ja tämä puheenjohtaja jatkaa johtamisen opettelua ja organisaation kehittämistä. Toimikauden lopussa ollaan varmasti taas kaikki paljon viisaampia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Hyvä. Pitkä kirjoitus, ja paljon sanoja peräkkäin. Mikä olikaan asian sisältö, tuote ja strategia tulokseen, laadusta puhumattakaan, kun toiminnan kustantajasta ei mainintaa. Kuka siis maksaa, ja mistä?

Toimituksen poiminnat